Kuinka minusta tuli ompelija

Jo ala-asteella tein itselleni käsityötunneilla ruskean villakangastakin jossa oli sinapinvärinen vuorikangas. Tein myös flanellivuoritetun tikkitoppaliivin. Tein resorista toppeja ja Toyota -lippukankaasta punaisen satiinihameen. Nämä minä muistan selkeästi, mutta varmasti oli kaikkea muutakin. 

Kuudennen luokan äidinkielen tehtävänä oli kirjoittaa aine aiheena tulevaisuus; vuodesta 2000. Missä näemme itsemme ja muut ystävät ja luokkalaiset 20 vuotiaina? Ja minut kyllä nähtiin ompelijana muidenkin kuin itseni toimesta.

Vaikka ompelija minussa oli olemassa pienestä pitäen, niin silti menin lukioon peruskoulun jälkeen. Siellä oli aikaa yleissivistyä ja miettiä mitä tulevaisuudelta haluaa. Päädyinkin sitten ammattikouluun lukion jälkeen, kun kaikki muut lähtivät korkeakouluun tai välivuodelle. 

Se oli hyvä reitti, ammattiopinnot kuitenkin kestivät vain kaksi vuotta ja koko ajan ommeltiin. Työharjoittelua oli reilu pari kuukautta kumpanakin vuonna. Työharjoittelupaikkoihin hakeuduin Yleisradiolle, Järvenpään teatteriin sekä Venetsiaan karnevaaliompelimo Pietro Longhiin. Pidin kaikista harjoittelupaikoista kovasti ja ehkä hieman koin vetoa puvustukseen tuolloin. 

Ompelin myös paljon kotona koulun ja työn ohella, meillä oli hyvä perintöompelukone rautainen Singer kotona ja opiskeluaikana hankin saumurin kotiin. 

Olin ilta- ja viikonlopputöissä vaatekaupassa ja tutustuin materiaaleihin ja vaatteisiin laajemmin, se tuki opintoja hyvin ja kartutin arvokasta tietopankkia.